Hengenpelastusta vai ennakointia?

Eteeni osui alla oleva kertomus alajuoksusta ja yläjuoksusta. Kannattaa käyttää hetki aikaa sen lukemiseen. Mitä ajatuksia teksti herättää sinussa? Minuun se osui muutoksen näkökulmasta: maltammeko pysähtyä pohtimaan, missä menemme ja minkä pitäisi muuttua vai korjaammeko vain kiireessä tilanteita, puuttumatta syihin jotka ne aikaansaavat?

"Vuosia sitten alajuoksun asukkaat löysivät ensimmäiset ihmiset virrasta. Muutamat hyvin vanhat ihmiset muistavat vielä, kuinka riittämättömät pelastusmahdollisuudet silloin olivat. He kertovat, kuinka monesti kului useita tunteja, ennen kuin kymmenen ihmistä oli pelastettu ylös vedestä rannalle ja heistäkin vain muutamat selvisivät hengissä.

Vaikka uhrien lukumäärä onkin noussut dramaattisesi viime vuosina, alajuoksun asukkaat ovat selviytyneet tästä tehtävästä todella ihailtavasti. Heidän kehittämänsä pelastusjärjestelmää voidaan kutsua ainutlaatuiseksi. Suurin osa veden pyörteistä löytyneistä ihmisistä voidaan pelastaa 20 minuutin kuluessa – jotkut jopa nopeammin kuin 10 minuutissa. Vain harvat hukkuvat ennen kuin apu saapuu. Tämä on valtava edistysaskel verrattuna entisiin pelastusmenetelmiin.

Alajuoksun asukkaat kertoivat ylpeinä uudesta sairaalasta virran rannalla sekä koko ajan valmiudessa olevasta pelastusveneryhmästä ja ensiluokkaisista, todella motivoituneista pelastussukeltajista, jotka ovat koko ajan valmiina, oman henkensä uhalla, pelastamaan uhrit vaarallisista pyörteistä. Kustannukset ovat tietenkin huikeat, mutta alajuoksun asukkaiden mielestä ihmishenkien pelastamiseksi ei kustannuksia saa säästää.

Jotkut alajuoksun asukkaat ovat useaan otteeseen kyselleet yläjuoksulla vallitsevasta tilanteesta. Heidän kyselynsä eivät ole kiinnostaneet. Näyttää siltä, että kaikki ovat niin kiireisiä pelastaessaan ihmisiä virrasta, ettei kenelläkään ole aikaa selvittää, miten ihmiset joutuvat virran pyörteisiin." -Donald Ardell, käännös: Leena Pennanen

Kati Huovinmaa, muutosjohtaja & ammattimentori